Venäläisperäisyys ja ekspressiivisyys suomen murteiden sanastossa.

2003

This study investigates the relationship between words of foreign origin and expressivity. The material was taken from the archive of the Dictionary of Finnish dialects. It consists of four word groups with several variants resembling each other in phonological shape. Each word group has Russian and expressive features. The aim was to show that Russian influence as well as expressivity may be considered as continuums and that there is no sharp boundary between them. A particular word or variant need not to be either a Russian loan or an expressive word, but it can have some of the characteristics of both groups. From the etymological point of view this means that expressivity is not a perma…

Venäläisperäisten ja ekspressiivisten ainesten suhteesta suomen murteiden sanastossa.

2000

Venäläisperäisiä sanoja Suomen murteiden sanakirjassa, kiesa-kluuhhoo

2019

Etymologia ja epäsäännöllisyyden haasteet

2020

Arvoitu teos:
 Jeongdo Kim: Hulisemisesta hulinaksi. Onomatopoieettisuuden haalistuminen suomen fonesteemisten substantiivien valossa. Helsinki: Helsingin yliopisto 2019. 266 s. isbn 978-951-51-5432-3. Saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-5433-0.

Lexical Mixing in a Conversation between Old Helsinki Slang Speakers

2018

In this article, a conversation between Old Helsinki Slang (OHS) speakers recorded in 1965 is examined. A notable feature of OHS is the heavy use of Swedish-based or otherwise un-Finnish words although it mostly follows the grammar of colloquial Finnish. e sample that is analyzed consists of free speech, and it lasts 65 minutes. If uncertain items are taken into account, then the proportion of borrowed lexical items in the data is 29–32%. Function and content words in OHS di er markedly in their etymological origin as the function words are overwhelmingly Finnish. Although OHS has some phonological and phonotactical features that are strikingly “un-Finnish,” it is apparent that these featur…

Koloratiivirakenteen kehitys itämerensuomalaisissa kielissä

2020

[Johdanto] Koloratiivirakenne on laajalti itämerensuomalaisissa tunnettu omaleimainen kahden verbin muodostama konstruktio, jossa semantiikka ja syntaksi nivoutuvat toisiinsa. Neutraali verbi nimeää toiminnan (esim. mennä) ja koloratiivinen verbi kuvaa sitä tarkemmin (esim. körötellä). Rakenne voidaan jakaa neljään tyyppiin sillä perusteella, missä järjestyksessä ja muodossa verbit ovat (ks. myös Hamunen 2017: 103). A: neutraali verbi infinitiivissä ja koloratiivinen verbi finiittisenä, esim. mennä körötteli. B: koloratiivinen verbi finiittisenä ja neutraali verbi infinitiivissä, esim. körötteli mennä. C: neutraali verbi finiittisenä ja koloratiivinen verbi finiittisenä , esim. meni körötte…

Suomalainen nauru kuuluu Tallinnaan asti

2016