6533b831fe1ef96bd12991cd

RESEARCH PRODUCT

Suksen pito- ja luisto-ominaisuuksien muutoksen vaikutus voimantuottoon ja lihasaktiivisuuteen maksimaalisessa pitkäkestoisessa hiihtosuorituksessa perinteisellä hiihtotavalla

subject

description

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää erilaisten voiteluiden vaikutusta lihasten voimantuoton ja lihasaktiivisuuden muutoksiin maksimaalisen pitkäkestoisen perinteisen tyylin murtomaahiihtosuorituksen aikana. Samalla pyrittiin löytämään uusia tekniikoita suksen luisto- ja pito-ominaisuuksien mittaamiseen. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten suksen luisto- ja pito-ominaisuuksien heikentyminen pitkäkestoisen hiihtosuorituksen aikana vaikuttaa hiihdon biomekaanisiin ominaisuuksiin. Samalla seurattiin myös fysiologisten muuttujien eli sydämen sykkeen ja veren laktaattipitoisuuden muuttumista suorituksen aikana. Tutkimus suoritettiin Jyväskylän yliopiston Vuokatin toimipisteen biomekaniikan laboratoriossa ja Vuokatin hiihtoputkessa. Tutkimukseen osallistui 9 vapaaehtoista, aktiivisesti murtomaahiihtoa harrastavaa mieshenkilöä, joidenka taso vaihteli kansallisesta huipputasosta aktiiviseen kuntohiihtäjään. Jokainen koehenkilö suoritti kaksi eri 20.7 km:n kilpavauhtista perinteisen tyylin hiihtosuoritusta, joissa käytettiin erilaista suksien voitelua. Toisessa voitelussa pyrittiin siihen, että suksen luisto- ja pito-ominaisuudet säilyvät hyvinä koko hiihtosuorituksen ajan ja toisessa siihen, että luisto- ja pito-ominaisuudet heikkenevät huomattavasti hiihdon kuluessa. Testien väliksi määriteltiin vähintään viikon palautusaika, koska testisuoritus oli kilpavauhtinen pitkäkestoinen hiihto. Koehenkilöt hiihtivät testin Vuokatin hiihtoputken 2.3 km:n ladulla, jonka he kiersivät 9 kertaa. Jokaisella kierroksella hiihdettiin yli 20 m pitkän voimalevyjärjestelmän, parittomilla kierroksilla vuorotahtia ja parillisilla kierroksilla tasatahtia. Hiihdon aikana koehenkilöiltä mitattiin potkun ja sauvan työnnön horisontaalisia ja vertikaalisia voimia voimalevyillä, lihasten aktiivisuutta EMG-laitteella, sydämen sykettä ja veren laktaattipitoisuutta. Lisäksi voimalevyjen ylihiihto kuvattiin mahdollisesti myöhempää liikeanalyysiä varten. Ennen ja jälkeen hiihtosuorituksen koehenkilöt suorittivat maksimaalisen isometrisen voimatestin polven ojentajille ja kyynärvarren ojentajille. Lisäksi koehenkilöiden suksien luisto- ja pito-ominaisuutta mitattiin suksen liikutuslaitteella ennen ja jälkeen hiihtosuorituksen sekä 4 hiihdetyn kierroksen jälkeen. Samalla suksista mitattiin myös voiteiden kulumista kahdella eri mittalaitteella, fluoresenssi-mittarilla ja mittakellolla. Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat: 1) Hiihtoajassa ja maksiminopeudessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja eri voiteluiden välillä 2) Jalan tuottamat voimat pienenivät enemmän paremmin pitävillä suksilla (jalan suhteellinen horisontaalinen huippuvoima (p_HLF_r) laski paremmalla pidolla 21 % (p 0.34±0.20 mV. p 0.23±0.12 mV. p 0.06±0.02 mV. p 0.16±0.08 mV. p 018±0.07 mV. p 0.78±0.27 mV. p 46.5±4.2 %. p 46.5±4.2 %. p<0.01), while a change with better grip was not observed, 7) the results of new measuring methods of waxing wear (dial gauge and fluorescence indicator) were statistically significantly in the same direction as the friction measurements of the ski moving machine and 8) the average heart rate of skier´s was slightly (1.8 %) higher with worse grip. Research and previous studies suggest that when skiing with bad grip, power generation moves more to hands and cause relative more fatigue in long-term performance. Poor grip did not seem to affect skiing time or maximum speed, at least in an easy and relatively gently sloping terrain. It is relatively easy to analyze the amount and wearing of kick waxes, but not so easy to analyze glide waxes. The study used new methods of measurement of the amount of ski-wax (fluorescence indicator (UV-meter) and dial gauge) proved to be an evolutionary measuring system, particularly the measurement of grip wax.