6533b834fe1ef96bd129cf4a

RESEARCH PRODUCT

Acceptance and commitment therapy for insomnia as a group intervention : predictors of treatment response

subject

description

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Psykologian laitos NAAMANKA, ELINA & SUUTARI, VILLE: Ryhmämuotoinen hyväksymis- ja omistautumisterapia unettomuudesta kärsiville - hoitotulosta ennustavat tekijät Pro gradu-tutkielma, 33 s., 3 liittes. Ohjaajat: Jukka Kaartinen, Raimo Lappalainen Psykologia Toukokuu 2014 Tutkimuksessa tarkasteltiin unettomuudesta kärsiville suunnatun ryhmämuotoisen hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) onnistuneeseen hoitotulokseen vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteena olivat tutkittavien demografiset muuttujat, psykologinen ja fyysinen hyvinvointi, unettomuuden haittaavuus, HOT:n prosessit sekä persoonallisuustekijät. Näiden muuttujien ennustavuutta hoitotulokseen tarkasteltiin ennen terapian alkua järjestetyn mittauksen ja hoidon jälkeisen seurantamittauksen tuloksia vertailemalla. Lisäksi tutkittiin, vaikuttavatko uneen viikoittainen tietoisuustaitoharjoittelu, unihygieniaohjeiden soveltaminen ja arvojen mukaisten kotitehtävien tekeminen. Tutkimuksessa tarkasteltiin 32 henkilöä ja kliinisesti merkittävää paranemista kuvattiin jakamalla tutkittavat kahteen ryhmään: terapiasta hyötyneisiin ja hyötymättömiin. Jakoperusteina käytettiin unettomuuden haittaavuuden vähentymistä (hyötyneet n = 11; hyötymättömät n = 21) sekä unipäiväkirjassa arvioitua unen keston pidentymistä (hyötyneet n = 12; hyötymättömät n = 20). Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA) ja lineaarista regressioanalyysia. ANOVA -tulokset osoittivat, etteivät ryhmät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan (p > .05). Kun hyötymisen kriteerinä oli unettomuuden haittaavuuden vähentyminen, onnistunutta hoitotulosta ennustivat kuitenkin suuntaa antavasti (p .05) from the linear regression analysis indicated that slightly higher education level and lower pretreatment dispositional hope (with agency thinking) predicted milder insomnia severity at the 1-month follow-up in responders according to improvement in insomnia severity. Likewise, lower pretreatment hopefulness, (especially agency thinking,) and lower psychological flexibility predicted greater estimated sleep time at the 1-month follow-up in responders according to improvement in their self-evaluated duration of sleep. Regression analysis was carried out without the group division. The present study indicates that acceptance and commitment therapy as a group therapy can be helpful to a heterogeneous group of people suffering from insomnia. Further studies should consider on developing specific measurements that focus on the interaction of sleep and psychological flexibility. In addition, assessing overall hopefulness, attitudes towards therapy and the therapist, motivation towards therapy and group dynamics could be beneficial. Keywords: Acceptance and commitment therapy, insomnia, group intervention, predicting treatment response