Paikkoihin viittaavat ilmaukset murteiden jäljittelyssä

2006

Naapureihin kohdistuvat ennakkoluulot ja asenteet on ilmaistu aikojen kuluessa monin kielellisin tavoin. Erilaisilla kolleilla (kolli ’liikanimi, haukkumanimi’) on nimitelty naapuripitajien asukkaita tai kauempanakin asuvia, ja murteista on tehty kaskuja ja matkimuksia. Seka nimittelyissa etta murteen jaljittelyissa tulee esiin useampikin asenteelle maaritelty funktio: ympariston hahmottaminen, minakuvan ja identiteetin rakentaminen ja itsepuolustus (Deprez & Persoons 1987: 128−130). Mita laheisemmista naapureista on kyse, sita suurempi on itsepuolustusta vaativa ”uhka”, kun taas kaukaisempiin yhteisoihin suhtaudu- taan neutraalimmin (esim. Andersson 2001: 141−143.)

Ensimmäisten suomenkielisten murretutkimusten metakieli

2017

Suomalaisen murteentutkimuksen alku sijoittuu 1800-luvulla ajankohtaan, jolloin tieteellistä suomen kieltä ei vielä ollut olemassa. Kielestäkin oli kirjoitettu suomeksi vähän, ja kieliopit olivat suurimmaksi osaksi muunkielisiä. Suomenkielisistä kieliopeista saatu terminologia ei riittänyt murteiden äänneopin käsittelyyn, eli suomeksi kirjoittavilta tutkijoilta puuttuivat sopivat metakielen mallit. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten eri murteiden tyypillisiä piirteitä nimettiin ja kuvailtiin murteentutkimuksen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Aineistona ovat 1860‒1890-luvuilla julkaistut tutkimukset, jotka edustavat vertailevaa, deskriptiivistä tutkimussuuntaa. Euroopassa 1870-luvulla tapa…

Kansanlingvistisen metakielen tasoista

2016

Paikkoihin viittaavat ilmaukset murteiden jäljittelyssä

2006

Naapureihin kohdistuvat ennakkoluulot ja asenteet on ilmaistu aikojen kuluessa monin kielellisin tavoin. Erilaisilla kölleillä (kölli ’liikanimi, haukkumanimi’) on nimitelty naapuripitäjien asukkaita tai kauempanakin asuvia, ja murteista on tehty kaskuja ja matkimuksia. Sekä nimittelyissä että murteen jäljittelyissä tulee esiin useampikin asenteelle määritelty funktio: ympäristön hahmottaminen, minäkuvan ja identiteetin rakentaminen ja itsepuolustus (Deprez & Persoons 1987: 128−130). Mitä läheisemmistä naapureista on kyse, sitä suurempi on itsepuolustusta vaativa ”uhka”, kun taas kaukaisempiin yhteisöihin suhtaudu- taan neutraalimmin (esim. Andersson 2001: 141−143.) peerReviewed

Kansanlingvistinen tutkimus savolaisesta sanankäytöstä (Anne-Maria Nupponen: "Savon murre" savolaiskorvin. Kansa murteen havainnoijana; kirja-arvoste…

2011

Kirja-arvio: [Anne-Maria Nupponen: "Savon murre" savolaiskorvin. Kansa murteen havainnoijana] nonPeerReviewed

Pienoisevankeliumi Raamatun suomentamisen pienoismallina

2018

Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Johanneksen evankeliumin jae 3:16 on yksi tunnetuimpia raamatunkohtia, sillä sen katsotaan sisältävän koko Uuden testamentin ydinsanoman. Sitä on arveltu Raamatun useimmin siteeratuksi jakeeksi, ja keskeisen asemansa vuoksi se on saattanut saada eri kielissä omat itsenäiset nimityksensä.1 Pienoisevankeliumin suomenkielinen teksti on tunnettu ilmeisesti jo ennen Mikael Agricolan Uutta testamenttia (1548). Siitä on nimittäin parikin toisintoa sekä Agricolan Rukouskirjassa (1544) että käsikirjan ja messun sisältävässä Westhin koodeksissa (1540-luvulta). On kuitenkin huomattava, että Agricolan raamatunsuomennoksissa ei ole vielä jaejakoa, eikä sitä ole myöskään en…

Kirkollisen kielen vanhurskas-sanue ja sen ainekset. Vanhurskas, vaka ja hurskas kirjasuomen kehityksessä

2013

Liudennus murretutkimuksissa ja savolaismurteisessa kirjallisuudessa

2004

Palatalisation in dialect research and in literature written in the Savo dialect (englanti) peerReviewed

Verbien pikapuhemuotojen morfosyntaksia

2009

Tämä artikkeli tarkastelee suurtaajuisten verbien ja erityisesti olla-verbin pikapuhemuotoja suomen murteissa. Pikapuheisuus on johtanut verbien olla, tulla, mennä ja panna taivutusmuodoissa konsonantin katoon: ole- > oo-, tule- > tuu-, mene- > mee-, pane- > paa-, esimerkiksi en oo ~ o ’en ole’, tuutte ~ tutte ’tulette’, mees sinne ~ mes sinne ’mene sinne’, paap pois ~ pap pois ’pane pois’. Muotoja voidaan käyttää indikatiivin preesensissä ja perfektissä sekä imperatiivissa ja olla-verbistä myös konditionaalin preesensissä ja perfektissä (oisin ’olisin’, ei ois ’ei olisi’). Kyseessä on hyvin laajalevikkinen murrepiirre, joka on säilynyt ja jopa yleistynyt myös nykypuhekielessä. Analysoidaks…

Monitieteinen tutkimus 1800-luvun kansankirjoittajien teksteistä

2015

Kirkollisen kielen numeraalipohjaista sanastoa : Jumalan ykseyttä ja kolmeutta tarkoittavat ilmaukset vanhassa kirjasuomessa ja nykysuomessa

2017

Anders Wilhelm Ingman – kiistanalainen raamatunkääntäjä

2022