6533b835fe1ef96bd129ec99

RESEARCH PRODUCT

Yläkoulun S2-oppilaiden transitiivi-ilmausten käyttö Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoilla

subject

description

Artikkelissa tarkastelen, miten transitiivi-ilmausten kaytto kehittyy ylakouluikaisten suomi toisena kielena -oppilaiden Eurooppalaisen viitekehyksen (2003) taitotasoille arvioiduissa kirjoitelmissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittaa, miten nuoret kirjoittajat kayttavat yleista ja monikayttoista ilmaustyyppia, transitiivikonstruktiota, oppijansuomessa ja miten konstruktion toteutumat muuttuvat ja varioivat kielitaidon kehittyessa. Tutkimusaineisto koostuu Jyvaskylan yliopiston Cefling-hankkeessa 7.–9.-luokkalaisilta S2-oppilailta keratyista kirjoitelmista, joita analysoin transitiivi-ilmausten taajuuden ja tarkkuuden kannalta. Laadullisen tarkastelun lahtokohtana on kayttopohjainen konstruktiokielioppi ja erityisesti se, millaisissa argumenttiymparistoissa oppijat transitiivi-ilmauksia kayttavat. Tulosten mukaan transitiivikonstruktiota kaytetaan kirjoitelmissa melko tasaisesti eri taitotasoilla. Toteutumien maara kuitenkin vaihtelee tehtavittain: epamuodollisissa viesteissa ilmauksia on vahiten, mielipiteissa ja muodollisissa viesteissa taas selvasti enemman. Ilmaukset tarkentuvat tasaisesti taitotasolta toiselle, ja 80 %:n tarkkuus saavutetaan B1-tasolla. A1-tasolla ilmaukset ovat argumenttirakenteeltaan usein viela melko yksinkertaisia, mutta etenkin asettamis-, siirtamis-, antamis- ja ottamiskonstruktioita oppijat pyrkivat jo kayttamaan. A2-tasolta eteenpain argumenttirakennekonstruktioiden toteutumat lisaantyvat ja kaytot alkavat monipuolistua ja tasmentya. Transitiivikonstruktion kaytto laajenee prototyyppisista tapauksista etaammalle.  DOI: http://dx.doi.org/10.5128/LV24.07