6533b883fe1ef96bd12de08f

RESEARCH PRODUCT

Dead wood and fungi : detection, diversity and conservation in boreal forests

subject

description

Dead wood and associated fungal communities are a crucial part of boreal forest ecosystems, and severely affected and threatened by human actions like commercial timber harvesting. Despite their importance for forest functioning, most wood-inhabiting fungal species, especially those producing small fruit bodies, are still ecologically and taxonomically poorly known. In addition, studies on dead wood profiles have neglected fine woody debris. This thesis includes detailed investigations of fruiting phenology of different morphological groups and complete dead wood profile of one semi-natural boreal forest. In addition, the diversity patterns of wood-inhabiting fungal communities according forest continuity and naturalness as well as dead wood quality were studied in 14 semi-natural forests. In addition to species richness the relationship between species traits and substrate quality was explored. The fruiting phenologies and dead wood profiles differed between fungal groups and dead wood tree species, respectively. Forest continuity and naturalness had a positive but weak effect on species richness, substrate continuity being important for Micarea lichens. Tree species had strong influence on fungal community composition. Broadleaved dead wood hosted the highest species richness, especially discomycetoid and pyrenomycetoid fungi specializing on it. Pileate fungi were found specializing on spruce and were the only group having positive response to forest naturalness at the substrate level. Especially discomycetoid and pyrenomycetoid fungi inhabiting pine had positive relationship with forest naturalness at the site level. Species had on the average larger spores on broadleaved than conifer dead wood, and the spore size increased with log size. In conserving dead wood and its fungal inhabitants, the tree species- and fungal group-specific responses need to be taken into account. Standing and downed dead pine is a special case as considering species inhabiting it in management planning requires time scale of a millennium rather than centuries. Lahopuu ja sen sieniyhteisöt ovat olennainen osa boreaalisten metsien ekosysteemiä ja jatkuvasti ihmisen vaikutuksen alaisina muun muassa metsienkäsittelyn takia. Vaikka lahopuiden sienet ovat elintärkeitä metsien toiminnalle, useimmat niistä ovat ekologisesti ja taksonomisesti huonosti tunnettuja. Lisäksi metsien lahopuuprofiilitutkimuksissa ei ole otettu juuri pienikokoista lahopuuta huomioon. Tämä väitöskirja sisältää yksityiskohtaisen selvityksen erilaisten lahopuun sieniryhmien itiöemien muodostamisen fenologiasta yhdessä luonnontilaisen kaltaisessa boreaalisessa metsässä ja tämän metsän lahopuuprofiilista. Lahopuun sieniyhteisöjen monimuotoisuutta selvitettiin suhteessa metsän jatkuvuuteen, luonnontilaisuuteen ja lahopuiden laatuun 14:ssa luonnontilaisen kaltaisessa metsässä. Lajirikkauden lisäksi tutkittiin lajien ominaisuuksien ja lahopuun laadun välisiä yhteyksiä. Eri sieniryhmien itiöemäfenologiat ja puulajien lahopuuprofiilit erosivat toisistaan. Metsän jatkuvuudella ja luonnontilaisuudella oli positiivinen, mutta heikko yhteys sienten lajirikkauteen, rungon jatkuvuuden ollessa tärkeä Micarea-jäkälille. Puulajilla oli voimakas vaikutus sieniyhteisöjen koostumukseen. Lehtipuilla oli korkeampi lajirikkaus kuin havupuilla, ja erityisesti maljamaiset ja pullomaiset lajit olivat erikoistuneet sille. Lakilliset sienet olivat erikoistuneet kuusen lahopuulle, ja ne olivat ainoa ryhmä, jonka lajirikkaudella oli positiivinen yhteys metsän luonnontilaisuuteen runkotasolla. Kohdetasolla männyn maljamaisten ja pullomaisten ryhmien vaste luonnontilaisuuteen oli positiivinen. Lehtipuulla esiintyvillä lajeilla oli keskimäärin suuremmat itiöt, kun havupuulla, ja itiökoko kasvoi myös rungon koon kasvaessa. Väitöskirjani tulokset osoittavat, että lahopuun ja sen sienilajien suojelussa puulaji- ja sieniryhmäkohtaiset vasteet on otettava huomioon. Pystyyn kuolleet ja maapuumännyt ovat erityistapaus, sillä niiden lajiston huomioonottaminen metsienkäsittelyn suunnittelussa vaatii aikajaksoja, jotka ovat ennemmin vuosituhansien kuin vuosisatojen mittaisia.