0000000001224292
AUTHOR
Jussi Backman
Fronēsis hermeneuttisena hyveenä : Aristoteles, Heidegger, Gadamer
Book review : Ziarek, Krzysztof. Language after Heidegger
Aristotle
Bene vivere politice
Abstract This chapter approaches the question of biopolitics in ancient political thought looking not at specific political techniques but at notions of the final aim of the political community. It argues that the “happiness” (eudaimonia, beatitudo) that constitutes the greatest human good in the tradition from Aristotle to Thomas Aquinas is not a “biopolitical” ideal, but rather a metabiopolitical one, consisting in a contemplative activity situated above and beyond the biological and the political. It is only with Thomas Hobbes that civic happiness becomes “biopolitically” identified with simple survival; for modernity, as Hannah Arendt puts it, mere being alive becomes the greatest human…
Encountering Finitude : On the Hermeneutic Radicalization of Experience
Introduction
In the introduction to the volume, the editors explain the overarching aim of the volume and contextualize the main themes of its chapters. Even if the notions of biopolitics and biopower have played a crucial role in philosophy, the humanities, and the social sciences over the last decades, they have been used in various and at times diverging senses, which has also produced different narratives about the history of biopolitics. The main aim of the volume is to clarify whether and to what extent the concept of biopolitics is applicable to antiquity. To answer such questions, the chapters collected in the volume address three main topics, namely the possible presence of biopolitical discour…
The (Meta)politics of Thinking
In this chapter, Jussi Backman approaches Hannah Arendt’s readings of ancient philosophy by setting out from her perspective on the intellectual, political, and moral crisis characterizing Western societies in the twentieth century, a crisis to which the rise of totalitarianism bears witness. To Arendt, the political catastrophes haunting the twentieth century have roots in a tradition of political philosophy reaching back to the Greek beginnings of philosophy. Two principal features of Arendt’s exchange with the ancients are highlighted. The first is her account, in The Human Condition (1958), of the profound transformation of the Greek perceptions of political life initiated by Plato, the…
Idean politiikka : Arendt ja Badiou
Spekulaation paluu
Kirja-arvio teoksesta Quentin Meillassoux, Äärellisyyden jälkeen. Tutkielma kontingenssin välttämättömyydestä (Après la finitude. Essai sur la nécessité de la contingence, 2006). Suom. Ari Korhonen. Gaudeamus, Helsinki 2017. 286 s. nonPeerReviewed
Postmetafyysisen ajattelun musta kirja
Martin Heideggerin hiljattain ilmestyneiden ajattelupäiväkirjojen, niin sanottujen mustien vihkojen, neljä ensimmäistä nidettä vuosilta 1931–1948 valottavat uudella tavalla hänen ”olemishistoriallista” tulkintaansa kansallissosialismista, totalitarismista ja toisesta maailmansodasta modernin aikakauden huipentumina. Juuri ajankohtaisten ilmiöiden analysointi tekee muistiinpanoista ainutlaatuisen osan Heideggerin tuotantoa. Antisemitistisesti latautuneet näkemykset ”maailmanjuutalaisuudesta” yhtenä äärimodernin ilmenemismuodoista avaavat kuitenkin uuden, ristiriitaisen ja synkeän näkökulman filosofin ajatusmaailmaan. nonPeerReviewed
Unity in Crisis : Protometaphysical and Postmetaphysical Decisions
Olemisen ainutkertaisuudesta ainutkertaisuuden politiikkaan : Parmenides, Heidegger, Nancy
The One Is Not : On the Fate of Unity in Post-Metaphysical Philosophy
Modernity in Antiquity : Hellenistic and Roman Philosophy in Heidegger and Arendt
This article looks at the role of Hellenistic thought in the historical narratives of Martin Heidegger and Hannah Arendt. To a certain extent, both see—with G. W. F. Hegel, J. G. Droysen, and Eduard Zeller—Hellenistic and Roman philosophy as a “modernity in antiquity,” but with important differences. Heidegger is generally dismissive of Hellenistic thought and comes to see it as a decisive historical turning point at which a protomodern element of subjective willing and domination is injected into the classical heritage of Plato and Aristotle. Arendt, likewise, credits Stoic philosophy with the discovery of the will as an active faculty constituting a realm of subjective freedom and autonom…
Review : Heidegger and the Problem of Phenomena
Transcendental Idealism and Strong Correlationism: Meillassoux and the End of Heideggerian Finitude
Pienten kertomusten etiikkaa : ideologia ja narratiivinen hermeneutiikka
Kirjasymposioartikkeli esittelee Hanna Meretojan teoksen The Ethics of Storytelling: Narrative Hermeneutics, History, and the Possible (Oxford University Press, 2018) keskeisimmät ajatukset ja kytkee ne laajempaan hermeneuttiseen ja jälkistrukturalistiseen ajatteluperinteeseen, etenkin Jean-François Lyotardin luonnehdintaan jälkimodernista aikakaudesta suurten modernien historiallisten metakertomusten horjumisen ja pienten paikallisten kertomusten moneuden aikakautena. Tässä valossa Meretojan hermeneuttista kertomusetiikkaa voidaan lukea ennen muuta pienten, ei-totalisoivien kertomusten etiikkana. Artikkeli esittää, että tällaiselle etiikalle löytyy hedelmällinen vertailukohta Hannah Arendt…
Me (anti)kopernikaanit : Jussin fenomenologisista peruskysymyksistä
Perusteos joka ei vie perille asti
Olemisen oikeudenmukaisuus: laki ja järjestys esisokraattisilla ajattelijoilla
Lähtökohtanaan Jean-Paul Vernantin ja Albrecht Dihlen historialliset teesit artikkeli tarkastelee tärkeimpien ”lakia ja järjestystä” ilmaisevien käsitteiden (nomos, dikē) roolia esisokraattisten filosofien, erityisesti Anaksimandroksen, Herakleitoksen ja Parmenideen, ajattelussa. Arkaaisessa kreikkalaisessa ajatusmaailmassa sekä luonnon että ihmisyhteisön sisäinen tasapaino ilmentää moninaisen jumalmaailman ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Esisokraatikot ajattelevat todellisuutta eriytyneenä ykseytenä, jonka moninaisuutta sitoo yhteen yhtenäinen perusrakenne; tämän mallin uusi filosofia jäsentää uudesta polis-ajattelusta lainattujen käsitteiden avulla. Tämä esisokraatikkojen ”poliittine…
From the Ultimate God to the Virtual God: Post-Ontotheological Perspectives on the Divine in Heidegger, Badiou, and Meillassoux
The Heideggerian account of the ontotheological constitution of Western metaphysics has been extremely influential for contemporary philosophy of religion and for philosophical perspectives on theology and the divine. This paper introduces and contrasts two central strategies for approaching the question of the divine in a non- or post-ontotheological manner. The first and more established approach is that of post-Heideggerian hermeneutics and deconstruction, inspired by Heidegger’s suggestion of a “theology without the word ‘being’” and by his later notions of an “ultimate god” and of “divinities” as one of the four axes of the fourfold (Geviert). Here, the divine is no longer articulated …
Sana esiintyy lihassa
Kirja-arvio teoksesta Esa Kirkkopelto: Logomimesis: Tutkielma esiintyvästä ruumiista. Tutkijaliitto, Helsinki 2020. 351 s. ISBN 978-952-7093-19-1. Esa Kirkkopellon Logomimesis: tutkielma esiintyvästä ruumiista asettaa vastakkain mimetologian eli länsimaisen ajatteluperinteen pyrkimykset ottaa mimēsis, performatiivinen tai esityksellinen jäljittely ja siihen liittyvät ilmiöt, haltuun käsitteellisten ja teoreettisten diskurssien avulla ja Kirkkopellon uudisterminä lanseeraaman logomimesiksen, esityksellisen käytännön, joka ruumiillisin keinoin performoi diskurssien ja kielen toimintaa ja niiden peruuttamatonta sidosta materiaalisuuteen, ruumiin kielellisyyttä ja kielen ruumiillisuutta. Teoree…
Editors' Introduction
Jeps, aloitellaan
The End of the World after the End of Finitude : On a Recently Prominent Speculative Tone in Philosophy
Radical conservatism and the Heideggerian right : Heidegger, de Benoist, Dugin
The paper studies the significance of Martin Heidegger's philosophy of history for two key thinkers of contemporary radical conservatism and the Identitarian movement, Alain de Benoist and Aleksandr Dugin. Heidegger's often-overlooked affinities with the German “conservative revolution” of the Weimar period have in recent years been emphasized by an emerging radical-conservative “right-Heideggerian” orientation. I first discuss the later Heidegger's “being-historical” narrative of the culmination and end of the metaphysical foundations of Western modernity in the contemporary Nietzschean era of nihilism and of an emerging postmodern “other beginning” of Western thinking, focused on historic…
Relativism and radical conservatism
The chapter tackles the complex, tension-ridden, and often paradoxical relationship between relativism and conservatism. We focus particularly on radical conservatism, an early twentieth-century German movement that arguably constitutes the climax of conservatism’s problematic relationship with relativism. We trace the shared genealogy of conservatism and historicism in nineteenth-century Counter-Enlightenment thought and interpret radical conservatism’s ambivalent relation to relativism as reflecting this heritage. Emphasizing national particularity, historical uniqueness, and global political plurality, Carl Schmitt and Hans Freyer moved in the tradition of historicism, stopping short of …
Being Itself and the Being of Beings : Reading Aristotle’s Critique of Parmenides (Physics 1.3) after Metaphysics
The essay studies Aristotle’s critique of Parmenides (Physics 1.3) in the light of the Heideggerian account of Platonic-Aristotelian metaphysics as an approach to being (Sein) in terms of beings (das Seiende). Aristotle’s critique focuses on the presuppositions of the Parmenidean thesis of the unity of being. It is argued that a close study of the presuppositions of Aristotle’s own critique reveals an important difference between the Aristotelian metaphysical framework and the Parmenidean “protometaphysical” approach. The Parmenides fragments indicate being as such in the sense of the pure, undifferentiated “is there” (τὸ ἐόν)—as the intelligible accessibility of meaningful reality to think…
Gatherings Symposium : Beyond Presence?
Monenkeskisestä ainutkertaisuudesta, sen ontologiasta ja politiikasta
Kirja-arvio: Jean-Luc Nancy: Singulaarinen pluraalinen oleminen (Être singulier pluriel, 1996). Suomentaneet Viljami Hukka ja Anna Nurminen. Tutkijaliitto, Helsinki 2021. 268 s. ISBN 978-952-7093-23-8. Jean-Luc Nancyn (1940–2021) poismeno kuluvan vuoden elokuussa merkitsi kiistatta yhden filosofisen aikakauden päätepistettä tai ainakin saranakohtaa. Hans-Georg Gadamerin (1900–2002), Jacques Derridan (1930–2004), Paul Ricœurin (1913–2005), Philippe Lacoue-Labarthen (1940–2007) ja Bernard Stieglerin (1952–2020) jälkeen Nancy oli viimeisiä suuria nimiä, jotka kannattelivat ja välittivät tiettyä filosofista ajatuskaarta. nonPeerReviewed
Bir, bir şey değildir : post-metafizik düşüncede birlik ve çokluğun akıbeti. [The One Is Not : On the Fate of Unity and Plurality in Postmetaphysical Philosophy]
Editorial : Conservative dispositions in continental thought
Äärellisyyden loppu : Kant, Heidegger, Meillassoux
Lauri Rauhala (1914–2016)
A Religious End of Metaphysics? Heidegger, Meillassoux and the Question of Fideism
Politics of the Idea: (Anti-)Platonic Politics in Arendt and Badiou
This paper compares two influential but conflicting contemporary models of politics as an activity: those of Hannah Arendt and Alain Badiou. It discovers the fundamental difference between their approaches to politics in their opposing evaluations of the contemporary political significance of the legacy of Plato, Platonism, and the Platonic Idea. Karl Popper’s and Arendt’s analyses of the inherently ideological nature of totalitarianism are contrasted with Badiou’s vindication of an ideological “politics of the Idea.” Arendt and Badiou are shown to share an understanding of politics as a realm for the human deployment of novelty and world-transformation. Their key disagreement concerns the …
Self-care and total care: the twofold return of care in twentieth-century thought
The paper studies two fundamentally different forms in which the concept of care makes its comeback in twentieth-century thought. We make use of a distinction made by Peter Sloterdijk, who argues that the ancient and medieval ‘ascetic’ ideal of self-enhancement through practice has re-emerged in the nineteenth and twentieth centuries, particularly in the form of a rehabilitation of the Hellenistic notion of self-care (epimeleia heautou) in Michel Foucault’s late ethics. Sloterdijk contrasts this return of self-care with Martin Heidegger’s concept of being-in-the-world as ‘total care’ (Sorge), an utterly ‘secularized’ understanding of the human being as irreducibly world-embedded that reject…
Äärellisyysfilosofia kaappaa Kantin?
Mitä Aleksandr Dugin tarkoittaa?
Puhuttaessa Ukrainan sotaan kärjistyneen Venäjän geopoliittisen ja ideologisen ajattelun filosofis-teoreettisista taustavoimista nousee toistuvasti esiin ”putinismin pääideologiksi” ja ”maailman vaarallisimmaksi filosofiksi” maalaillun Aleksandr Duginin nimi. Kuka Dugin on, millaista on hänen vaarallinen ajattelunsa ja mikä on sen yhteys suurvallan aggressioon ja hyökkäyssotaan? Seuraavassa luodaan tiivis yleiskatsaus Duginin ajattelun kahteen keskeisimpään ideologiseen elementtiin: geopoliittiseen Euraasia-ideologiaan ja Duginin radikaalikonservatiiviseen ”neljänteen poliittiseen teoriaan”. Vaikka Duginin suora vaikutusvalta on rajallinen, hänen ajattelunsa heijastelee Venäjän poliittisen …
Situationaalinen säätöpiiri: Rauhalan filosofinen kädenjälki
Spekülatif Materyalizmde Hümanizm Ve Post-Hümanizm
Not One Power, But Two : Dark Grounds and Twilit Paradises in Malick
Äärellisyyden kohtaaminen : kokemuksen filosofista käsitehistoriaa
Väitetään, että nykypäivän populismi vetoaa tosiasioiden sijasta ”kokemukseen”. Mutta mitä on kokemus? Se ei ole vain ennakkoluuloihin nojautuvaa mutua eikä myöskään pelkkää empiirisen datan rekisteröintiä mutta liittyy molempiin. Artikkelin luoma tiivis katsaus kokemuksen käsitehistorian pääpiirteisiin osoittaa, että länsimaisen filosofian perinteessä kokemus on ymmärretty ohittamattomana vaiheena tiedon hankkimisessa ja koettelemisessa. Toisaalta kokemukseen on liitetty tiettyjä tiedollisia heikkouksia – kontingenssi, tilannesidonnaisuus ja ennakoimattomuus – jotka tieteellinen metodi on eri tavoin pyrkinyt voittamaan. Artikkeli esittää, että 1900-luvun filosofinen hermeneutiikka irrottau…
Metafysiikan uskonnollinen loppu? : Meillassoux ja fideismi
Artikkeli käy lyhyesti läpi Quentin Meillassoux’n Äärellisyyden jälkeen -teoksessa esittelemiä spekulatiivisen materialismin lähtökohtia: ajatuksen Kantin jälkeistä filosofiasta hallinneesta korrelationismista ja sen ”heikosta” ja ”vahvasta” muodosta sekä Meillassoux’n perusargumentin, jolla hän pyrkii osoittamaan vahvan korrelationismin pyrkimyksen absoluuttisista viitepiisteistä luopumiseen sisäisesti ristiriitaiseksi. Tarkastelun pääpaino on kuitenkin Meillassoux’n väitteessä, että ajattelun riisuminen kaikista absoluuttisista näkökohdista johtaa vahvan korrelationismin omaksumaan ”fideistisen”, uskon ja järjen erillisyyttä ja keskinäistä riippumattomuutta korostavan suhtautumisen uskonn…
A Russian Radical Conservative Challenge to the Liberal Global Order : Aleksandr Dugin
The chapter examines Russian political theorist Aleksandr Dugin’s (b. 1962) challenge to the Western liberal order. Even though Dugin’s project is in many ways a theoretical epitome of Russia’s contemporary attempt to profile itself as a regional great power with a political and cultural identity distinct from the liberal West, Dugin can also be read in a wider context as one of the currently most prominent representatives of the culturally and intellectually oriented international New Right. The chapter introduces Dugin’s role on the Russian right-wing political scene and his international networks, Russian neo-Eurasianism as his ideological footing, and his more recent “fourth political t…