6533b7d9fe1ef96bd126d01b

RESEARCH PRODUCT

Nuorten jalkapallon lajianalyysi ja poikien B-juniorijoukkueen harjoittelun ohjelmointi yhden vuoden aikana

subject

description

Lehto, Henri. 2006. Nuorten jalkapallon lajianalyysi ja poikien B-juniorijoukkueen harjoittelun ohjelmointi yhden vuoden aikana. Seminaarityö. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Jalkapallon suosio maailmalla ja Suomessa on vankkumaton. Pelinä jalkapallo vaatii joukkueilta ja yksilöiltä esimerkiksi taitoa, pelikäsitystä, nopeutta, kestävyyttä, tilannevoimaa ja luovuutta. (Luhtanen 1996.) Biomekaanisten tekijöiden osalta jalkapallossa pelaajien voima-alueista tärkeimmät ovat pikavoima, räjähtävä voima, lihaskestävyys ja voimakestävyys. Nopeuden osalta pelaajalta vaaditaan ennen kaikkea hyvää tilannenopeutta pelin aikana. (Luhtanen 1996.) Jalkapallo on aerobinen nopeuskestävyyslaji (Luhtanen 1996). Keskimääräinen työintensiteetin on todettu olevan jalkapallo-ottelun aikana noin 75 prosenttia maksimaalisesta hapenottokyvystä (VO2max) ja 85 prosenttia maksimisykkeestä (Chamari ym. 2005). Jalkapallo-ottelussa pelaajat kokevat väsymystä ottelun intensiivisten vaiheiden jälkeen, pelin lopussa glykogeenivarastojen tyhjentyessä ja toisen jakson alussa lihasten tauon aikaisesta kylmenemisestä johtuen (Mohr ym. 2005.) Paremmin menestyneiden nuorten jalkapalloilijoiden on todettu harjoittelevan enemmän, olevan motinoitunempia harrastuksensa jatkon suhteen ja olevan syntynyt yleisimmin alkuvuodesta. (Konttinen 2005.) Menestyneimmillä junioripelaajilla on myös korkeampi työsyke ottelun aikana ja parempi maksimaalinen hapenottokyky (Stroyer ym. 2004). Tämän työn tarkoituksena on analysoida nuorten jalkapalloa lajina ja suunnitella harjoittelun ohjelmointi lajianalyysin pohjalta. Työn ensimmäinen osa koostuu nuorten jalkapallon lajianalyysista ja toisessa osassa esitellään lajianalyysin pohjalta Jyväskylän Jalkapalloklubin B-junioreiden 1-divisioonajoukkueelle vuoden ajalle tehty harjoittelun ohjelmointi.