6533b831fe1ef96bd1299a8f

RESEARCH PRODUCT

Onko suomen ja ruotsin koodinvaihdolla kielioppia? : substantiivien ja verbien taivutus Haaparannan, Tukholman ja Helsingin kaksikielisissä keskusteluissa

subject

description

Tutkimuksessa tarkastellaan kaksikielisten 13–15- vuotiaiden nuorten koodinvaihtoa suomen ja ruotsin välillä luokkahuoneen ulkopuolella nauhoitetuissa arkikielisissä keskusteluissa Haaparannassa (2014–2015), Tukholmassa (2015–2016) ja Helsingissä (2014). Artikkelissa kartoitetaan, miten toisesta kielestä upotetut substantiivit ja verbit taipuvat koodinvaihdossa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, taipuvatko upotetut sanat matriisikielen eli pääkielen vai upotetun kielen kieliopin mukaan ja onko eri paikkakunnilta kerättyjen aineistojen välillä eroja. Tavoitteena on myös tutkia, onko suomen ja ruotsin koodinvaihdolla rakenteellisia rajoituksia eli voiko koodinvaihtoa tapahtua silloin, kun kielten sanajärjestys ja rakenteet poikkeavat toisistaan, esimerkiksi kieltolauseissa ja paikallisuuden ilmaisemisessa. Haaparannan aineistossa keskustelujen matriisi- eli pääkieli on suomi, ja suomen kieli antaa useimmiten myös taivutuspäätteet suomen kieleen upotetuille ruotsin kielen substantiiveille ja verbeille. Tukholman vertailuaineistossa koodinvaihtoa esiintyy pääasiassa niissä keskusteluissa, joissa suomi on matriisikielenä. Tukholman ja Haaparannan aineistossa on yhteisiä piirteitä; sanajärjestys on koodinvaihtokohdissa pääasiassa yhdenmukainen molemmissa kielissä, ja ruotsin kielen upotetut substantiivit saavat koodinvaihdossa samoja suomen kielen taivutuspäätteitä. Tukholman aineistossa upotetut ruotsin substantiivit taipuvat kuitenkin n. 50 %:ssa tapauksista ruotsin nominatiivissa ja näyttävät taipuvan ruotsin syntaksin mukaan useammin kuin Haaparannan aineistossa. Helsingin vertailuaineistossa matriisikieli on ruotsi, mutta puhujat suosivat koodinvaihdossa sanajärjestystä, joka on yhdenmukainen ruotsin ja suomen kielessä, ja taivuttavat upotetut suomen substantiivit ja verbit, kuten ne taipuisivat vastaavissa suomen kielen lauseissa. Poikkeuksen tekevät ainoastaan suomen substantiivit, jotka esiintyvät ruotsin prepositiolausekkeissa paikan adverbiaaleina. Koodinvaihtoa voi tapahtua myös kohdissa, joissa suomen ja ruotsin lauserakenteet ja sanajärjestys ovat erilaiset, esimerkiksi kieltolauseissa. Koodinvaihto näyttää kuitenkin suosivan yhdenmukaista lauserakennetta. Vaikka yhteisiäkin piirteitä on, koodinvaihto ei näyttäydy täysin samanlaisena Haaparannassa, Tukholmassa ja Helsingissä, ja koodinvaihdon erojen samalla kieliyhdistelmällä täytyy selittyä muilla kuin kielten typologisilla ominaisuuksilla. peerReviewed