6533b88afe1ef96bd12e0fdb

RESEARCH PRODUCT

Kävijät, kokijat, kokemukset: Museologinen tutkimus Siffin senioriklubista taidemuseon keskiössä

subject

description

Museums have a diverse selection of professional experts participating in preparation for exhibitions and activities with the public. In museums expectations and experiences concerning the visiting public can vary from extreme openness to very traditional approaches. This research focuses on the Sinebrychoff Museum's Senior Citizen Club and its members. What makes people become involved in museum programmes and become regular visitors is the focal point of the study. When exploring the activities of the visiting public in museums, when seeing a person through operative and practical routines as a `client', a theory of recognition, but also of non-recognition, can be applied. This research con-centrates on the third age, and especially on the go-go or slow-go periods, of the senior visitors to the Sinebrychoff Art Museum. The study is qualitative and is conducted via narrative methods in interviews with regular members of the club. It scrutinizes both the art experiences the members have had and at the same time how they have noticed changes in the museum organization. Their economic situation as well as the process of ageing has caused them some diffi-culty in participating in the club programme. Constitutional law guarantees for us certain basic rights within the public sector. The government and municipalities have responsibilities for ensuring basic rights, basic services and human rights. Especially in the field of art and culture the public sector has to provide equal possibilities for the elderly to participate and develop themselves via the arts whatever their economic re-sources. The government creates these opportunities by supporting cultural institutions. The aim of this research is to show in practice how a museum insti-tution is able to (or fails to) fulfil its responsibility for transmitting cultural her-itage, which belongs to all of us. *** Museossa on moniammatillinen joukko suunnittelemassa ja toteuttamassa tai-denäyttelyitä ja yleisötyötä. Museoiden tapa tehdä yleisötyötä vaihtelee perin-teisiä näkemyksiä noudattavista keinoista hyvinkin ennakkoluulottomiin ko-keileviin menetelmiin. Tämä tutkielma käsittelee Sinebrychoffin taidemuseossa toimivaa vakituista Siffin senioriklubin ryhmää. Tutkimukseni päätavoite on selvittää, mikä saa ihmiset sitoutumaan museoon ja tulemaan vakituiseksi kä-vijäksi. Museotoiminnan tarkasteluun voi soveltaa teoriaa tunnustamisesta ja myös sen vastakohdasta, tunnustamatta jättämisestä. Viimeksi mainitussa ta-pauksessa museokävijä nähdään museon arkirutiineissa asiakkaana, ei niin-kään henkilönä. Tutkimukseni keskittyy Sinebrychoffin kävijöistä niin sanotun kolmannen iän ja erityisesti sen go-go- tai slow-go-vaiheen edustajiin. Tutki-mukseni on kvalitatiivinen ja sen lähtökohtana ovat senioriklubilaisten vapaa-muotoiset teemahaastattelut. Olen käyttänyt haastatteluaineiston keruussa nar-ratiivista metodia. Klubilaiset ovat osallistuneet taideluentoihin, mutta olleet samalla todistamassa museossa tapahtuneita organisaatiomuutoksia. Muutos-ten aiheuttamat taloudelliset tekijät sekä klubilaisten ikääntyminen ovat osit-tain vaikuttaneet heidän jatko-osallistumiseensa klubin toimintaan sen jatkues-sa. Perustuslaki turvaa ihmisille perusoikeudet julkisella sektorilla. Valtiolla ja kunnilla on velvollisuuksia turvata perusoikeudet ja -palvelut sekä ihmisoi-keudet. Erityisesti taide- ja kulttuurialalla julkisen sektorin täytyy turvata tasa-vertaiset oikeudet vanhemmalle väestölle, jotta ikäryhmään kuuluvat voivat kehittää itseään taloudellisista tekijöistä riippumatta. Valtio luo mahdolli-suuksia osallistumiselle, tukemalla kulttuuri-instituutioita taloudellisesti. Täs-sä tutkimuksessa esitän keinoja, joilla museo-instituutio voi ottaa vastuuta kulttuuriperinnöstä, joka kuuluu kaikille.